Kiinalaista ruokaa, uusia tuttavuuksia ja päiväunia

Huh. Tämä viikko on ollut täyttä tohinaa, joka päivä on tullut kaupungilla pyörittyä ja keskiviikkona tuota vanhenemista tuli juhlittua melko railakkaasti. Tänään kun heräsin jo aamulla ajoissa ja tajusin, että eihän tässä ole mikään kiire mihinkään, niin oli aivan parasta hipsiä takaisin sänkyyn ja nukkua vielä muutama tunti. No, jos ihan rehellisiä ollaan niin eilen nukuin kahdet päikkärit, ihan vaan koska väsytti niin paljon.

Minulla on täällä maanantaista asti ollut reissuseurana malesialaistyttö Sherina. Sherina on käynyt Shanghaissa pari kertaa aiemminkin, joten hän tietää asioita ja paikkoja mitä en itse ehkä löytäisi - ja tietty hän puhuu sujuvaa kiinaa. Helpottaa omaa oloa kun on tulkki mukana ;) Ollaan tämä viikko siis yhdessä kierretty kaupunkia, käyty enemmän ja vähemmän turistikohteissa ja tietysti ulkona syömässä kiinalaisia herkkuja. Sherina on vielä yhden viikon täällä ja sitten hän lähtee jatkamaan omia reissujaan.

Keskiviikkona vietettiin sitten mun synttäripäivää Sherinan kanssa. Lähdettiin ulos lounaalle (Sherina kirjoitti tästä omaan blogiinsa, löytyy tästä ) ja kiinalaisten herkkujen jälkeen vietettiin iltapäivää ulkona. Käytiin katsomassa Jing'an temppeliä, minne muuten piti maksaa että pääsi sisään. Meitä turisteja oli siellä useampi, mutta silti paikalliset ihmiset tulivat sinne rukoilemaan. Sinänsä jännä, että joutuu maksamaan että pääset rukoilemaan. Toisaalta en yhtään ihmettelisi vaikka vain turisteja maksutettaisiin. Anyways, temppeli oli aivan tajuttoman kaunis. Keskellä suurkaupungin vilinää oli paikka minne ihmiset tulivat rauhoittumaan ja rukoilemaan. Aivan temppelin ulkopuolella oli pieni puisto (minne en olisi itse tajunnut mennä) mistä löytyi lampi ja lammen vieressä oli kaunis kahvila/ravintola. Istuttiin ulkona juomassa kahvejamme ja katselimme kuinka lapset leikkivät rantavedessä kieltokylteistä välittämättä. Illalla vielä lähdimme meksikolaiseen ravintolaan / baariin juhlimaan, sillä siellä oli ladies night. Toisin sanoen siis naiset saivat ilmaisia margaritoja, istuimme ulkona siemailemassa drinkkejämme ja syömässä tacoja, mitkä muuten oli aivan tajuttoman hyviä.

Jing'an temppeli

Puisto ja lampi ja taustalla ravintola

Perjantaina halusimme päästä pois kiireisimmistä turistikohteista joten päätimme hypätä metron kyytiin ja ajaa vain jonkin linjan päähän ja katsoa mitä sieltä löytyy. Ensin kävimme kuitenkin syömässä lounasta, Sherina tiesi jonkun tosi hyvän ja edullisen ravintolan minne oli tarkoitus mennä. Kuulemma turistit eivät oikein sitä paikkaa tiedä mutta paikalliset rakastaa sitä. Saavuimme paikan päälle, niin ulkona odottikin jo melko pitkä jono. Hetken aikaa kun jonossa ihmettelimme, niin saimme kuulla että jos maksaa 50 jeniä (noin 7 euroa) niin pääsee jonon ohi suoraan pöytään. Niinpä ohitimme jonon ja menimme kysymään asiaa, niin yhtäkkiä hinta olikin noussut 150:neen (reilu 20 euroa) per naama. Ei suostuttu hintaa maksamaan ja paikka jonossa oli jo mennyt, niin päätettiin että tullaan joskus toiste uudelleen. Sen sijaan menimme food court -tyyliseen paikkaan syömään. Ideana oli, että saat rauhassa kiertää kaikki eri tiskit läpi ja kasata tarjottimelle ne ruoat mitä haluat syödä. Lopuksi kävelet kassan kautta pöytään istumaan (et siis päässyt pöytään jos et mennyt kassan kautta, koko paikka oli rajattu). Me kasattiin tarjottimille riisiä, kalaa, rapuja, kevätkääryleitä, keitto-dumplineja, kasviksia ja appelsiinimehua. Facebookissa nämä keitto-dumplinit oli herättänyt kysymyksiä, tarkoituksena siis on että pillillä juot keiton sisältä ja sitten syöt "kuoren". Nämä oli melko pieniä, kaduilla olen ihmisillä nähnyt vastaavia pään kokoisia dumplineja.

Meidän pieni lounas

Ruuan jälkeen siis hypättiin metroon ja satunnaisesti valittiin pysäkki millä jäätiin pois. Ensimmäinen pysähdys oli melkoinen pettymys, lähimainkaan ei näkynyt muuta kuin leveitä autoteitä ja kerrostaloja, joten hypättiin takaisin metroon. Lähdimme toiseen suuntaan ja päädyimme aivan erilaiseen kohteeseen. Talot oli matalampia, kadun kapeampia ja yleinen ilmapiiri vähän kaoottisempi. Kiertelimme aseman lähistöllä ja näimme paikallisten ihmisten asumuksia. Hetken kävelyn jälkeen löydettiin Longhuan temppeli. Tähän temppeliin pääsi vain kävelemällä sisään, eikä meidän lisäksi siellä näkynyt yhtään ulkomaalaisia. Hetken aikaa pohdittiin, että kehtaako täällä nyt ottaa kuvia, mutta päädyttiin siihen tulokseen että jos kuvaamme vain rakennuksia eikä ihmisiä jotka rukoilevat niin se on ihan ok. Tämä temppeli oli vielä upeampi kuin Jing'anin temppeli. Täällä oli hiljaista, rukoilevia ihmisiä oli ainakin tuplasti ja rakennusten väritys oli paljon maanläheisempi. Molemmissa temppeleissä näkyi munkkeja, mutta tässä sitä oikein pysähtyi ja ymmärsi että tänne nämä paikalliset ihmiset tulevat rukoilemaan. Etenkin kun oli hetkeä aiemmin nähnyt, kuinka rönsyisessä kunnossa paikallisten talot ovat, niin temppelin kauneutta osasi arvostaa vielä enemmän. Sanoinkin siinä Sherinalle, kun hiljaa kävelimme pitkin temppelin pihamaata, etten ikinä ole nähnyt mitään tälläistä. Jotenkin sitä unohti kaiken maailman niiden muurien sisäpuolella ja vain se hetki oli siinä. Tuntui että aika olisi pysähtynyt ja millään muulla ei ollut mitään väliä. Vaikea selittää, pakko kokea.

Sisäänkäynti temppeliin

näitä rakennuksia siellä oli kymmenittäin

Tämä temppeli oli oikeasti yksi niistä asioista mitkä jää ikuisesti mieleen. Tiedättekö kun on jossain enemmän tai vähemmän kaukomailla reissussa ja joku yksi tietty maisema vaan uppoutuu mieleen. Tämä on ehdottomasti yksi niistä. Jokaisessa erillisessä rakennuksessa oli siis eri jumalia, kenelle voi mennä rukoilemaan. Kävellessämme kurkimme kaikki jumalat, ja ai että, yksi rakennus oli täynnä, siis aivan täynnä, samanlaisia pieniä patsaita. En enää muista, kuka jumala se oli, mutta niitä pieniä patsaita oli sadoittain. Ja kaikki patsaathan ovat siis kultaisia, niin se oikein hohkasi valoa ja kultaa.

Eilen tajusin, että Kiinan reissu on jo puolivälissä. Hullua! Onhan tässä vielä reilu pari viikkoa aikaa, mutta tuntuu että vielä on niin paljon nähtävää että aika meinaa loppua kesken! Olen tässä ja tehnyt listaa että sitten kun seuraavan kerran lähden Aasiaan niin missä haluan reissata. Vaikea valita seuraavaa matkakohdetta kun tahtoo päästä kaikkialle :)

Taifuunin tuulia

Ennen Shanghaihin tuloa minua varoiteltiin että elokuu on vuoden kuumin kuukausi, lämpötila tulee nousemaan yli neljänkymmenen. Yöksi laskee ehkä siihen kolmeenkymmeneen. Näinhän se olikin, elokuu alkoi kuumana ja hikisenä ja lämpömittari näytti +37. Illalla kun "viileni" ja oli vain sen 31 astetta, niin heti tuntui paremmalta ja raikkaammalta. Niinpä nämä yhtäkkiset sateet yllättivätkin. Yhtenä päivänä taivas veti harmaaksi eikä aurinkoa ole sen jälkeen näkynyt. Ikinä en ole eläessäni nähnyt pilvien liikkuvan näin nopeasti kuin ne täällä liikkuu. Sääennusteet lupaa sadetta ja ukkoskuuroja niin pitkälle kun säätä uskaltaa luvata. Mistä tämä nyt tuli?

Äsken facebook sitten ystävällisesti uutisoi, kuinka viikonloppuna taifuuni on iskenyt Taiwaniin ja siitä siirtynyt itä-kiinaan. Kuulemma manner-kiinaan pysähtynyt, mutta sen seurauksesta lähistöllä tuulee. Ei ihmekään että aiemmin tänään parvekkeella sohvatyynyt lähtivät lentoon. Kun kävin tänään ulkona lounaalla niin ei sateenvarjo pysynyt kädessä kun tuuli iski vasten.

Uutisten mukaan taifuuni on nyt pysähtynyt, mutta sateita se vielä tuo. Kuulemma kovimmat sateet sataan vuoteen Kiinassa. Ei minulla täällä siis mitään hätää ole, sen takia halusinkin tänne nyt kirjoittaa, että kaikki on hyvin. On sitä ennenkin pientä vesisadetta ja tuulenpuuskia kateltu :)

Uutisointia aiheesta:
 http://edition.cnn.com/2015/08/08/asia/typhoon-soudelor/index.html

Päivä 10

Olen ennenkin reissanut jonkin verran, mutta nyt olen ensimmäistä kertaa näin idässä - ja näin kaukana itekseni. Monet sanoo minulle että oletpa rohkea ja oletpa reissanut paljon, mutta itse kun katsoo maailman karttaa niin tuntuu että eihän sitä ole vielä missään ollut. Nyt on alkanut Aasia polttelemaan aivan uudella tavalla, tahtoisin niin kovasti lähteä reissaamaan tällekin puolelle palloa. Anyways, tällä kertaa kohteena on vain Shanghai. Aika on mennyt tajuttoman nopeasti, olen ollut jo 10 päivää täällä ja enää 25 päivää niin olen takaisin Englannissa. Hullua!

Olen aloittanut tämän Shanghain reissun nyt kiertelemällä suurimpia turistinähtävyyksiä. Oikeastaan ihan sama minne menee, niin tuntuu että on joutunut turistirysään kun jokapuolella on niin paljon porukkaa. Itseäni se ei nyt sen suuremmin liikuta, tuntee ainakin olevansa taas suuressa maailmassa. Niinkuin jo etukäteen kuulin useammalta eri taholta että täällä on tosi turvallista. Kertaakaan ei ole mikään pelottanut tai tullut turvaton olo. En kuitenkaan kanna koko omaisuuttani mukanani kun olen kaupungilla, mutta kertaakaan ei ole tarvinnut jännittää että viekö joku sen kameran tai rahapussin laukusta/repusta. Olen täällä kantanut ahkerasti mukanani tuollaista pientä reppua minkä itseasiassa ostin Brasiliasta pari vuotta sitten. Itse kutsun sitä kaupunkirepuksi, koska se on oikeasti aika pieni, mutta sinne mahtuu kaikki mitä päivän ajaksi tarvitsee kaupungille mukaan.

Minulla on täällä käytössäni polkupyörä ja "sähköpyörä". Olen aivan rakastunut tuohon "sähköpyörään" tai mopoon, joka on siis polkupyörän kokoinen mutta missä on moottori ja akku. Tosi kätevä, etenkin tuolla helteessä kuin viilettää niin satunnaisesti iskee tuuli mukavasti kasvoille, eikä ainakaan tule hiki polkiessa. Olen ottanut tavaksi ajaa sillä metropysäkille, jättää pyörän varjoon parkkiin ja jatkaa matkaa metrolla. Useimmiten kun tulen takaisin kotiin niin isken pyörän vaan laturiin kiinni, niin ei ainakaan seuraavalla kerralla lopu akku. Alkuun tuo liikenne jännitti aivan tosissaan. Vaikka muistan kuinka brasiliassa ihmiset ajoivat humalassa liikenneympyröitä väärään suuntaan ja kuinka keniassa ajettiin ojan kautta että päästään muista ohi, niin en silti ole ennen kokenut näin kaoottista liikennettä. Aivan sama minkä väriset liikennevalot palaa, kaikista suunnista ajaa autoja. Ja mopoja. Ja tulee kävelijöitä. Ja aivan sama ajatko suoraan vai käännytkö oikealle tai vasemmalle, se joka ehtii ensin niin menee ensin. Kyllä minulle sanottiin että ei ne länsimaisen päälle aja, mutta ei ne myöskään väistä. Että itse joko röyhkeästi "ajaa alle" tai tekee tilaa. Alkuun ajelin tosi varovasti, ennemmin kävelyteillä kuin autoteillä. Tosi äkkiä liikenteeseen kuitenkin tottui. Yritin aina jäädä himmailemaan jonkun toisen mopon perään ja mennä sen vanavedessä. Äkkiä sen kuitenkin oppi, että päätä täytyy kääntää jokaiseen ilmansuuntaan ennenkuin liikkuu, ja jos kukaan ei ole ajamassa päälle niin voi itse liikkua. Välillä vieläkin pysähdyn liikennevaloihin jos punaiset palaa vaikkei risteyksessä olisi ketään muita. Välillä kuitenkin vaan vilkaiset että aijaa, punaiset palaa mutta kukaan ei ole tulossa tästä, ja painan itse kaasua. Pidemmät etäisyydet ei kuitenkaan kiinnosta, tuo pari kilometriä metropysäkille on aivan sopiva etäisyys minulle.

 

 

 

Mun menopeli

Minulta on myös kyselty että eikö sinulla tule siellä yksinäistä. Ei tule. Olen tässä viimeisen vuoden aikana oppinut olemaan itekseni, ja se on ehkä maailman paras asia osata. Viime kesänä lähdin yksin espanjaan reissaamaan, kun ei kukaan kaveri päässyt lähtemään mukaan. Kertaakaan en edes miettinyt että onko vähän junttia lähteä yksin. Sama nytkin, kertaakaan en ajatellut että yksin lähteminen olisi vaikeaa, ennenkuin ihmiset kävivät sitä kyseenalaistamaan. Englannissa kun sen 9kk olin arkisin seuranani pieni vauva, niin sitä oppi jotenkin vain olemaan. Että osaa olla vaikka ei elämä olisi jatkuvasti niin sosiaalista. Ja oman pään sisällä ei ole niin vaikeaa olla kuin vaan totuttelee oman itsensä seuraan. Olen tässä ensimmäisen viikon aikana (viimeinkin) ehtinyt lukea ensimmäisen game of thrones -kirjan loppuun, kirjoittamaan blogiin (!!) ja tekemään just sitä mitä huvittaa. Kun olen ulkona niin paikalliset tulee kyllä juttelemaan. Sanaakaan en ymmärrä, mutta kyllä ne yrittävät saada keskustelua aikaiseksi. Itse käytän niitä paria sanaa mitä osaan kiinaksi sanoa. Toisaalta tuossa eräänä päivänä sanoin moimoi ihmiselle vaikka piti sanoa kiitos. Seuraavana päivänä olin kaupassa maksamassa ostoksiani ja ajattelin, että älä nyt tällä kertaa mokaa. Sano kiitos tai moimoi, mutta älä vaaan tervehdi. Kuinkas kävikään, kun sain kauppakassini niin hymyilin, sanoin nii hao ja poistuin kaupasta. Ovella sitten pyörittelin päätäni ettei hyvin mennyt tälläkään kertaa.

Jos jokin on vaikeaa ollut niin aikaero on ottanut koville. Ei siis tähän aikaan tottuminen, ihan siinä ensimmäisenä päivänä pääsi tähän aikaan kiinni. Mutta jos haluat viestitellä suomeen/englantiin niin aina saa miettiä aikaeroa. Vaikka olen tosiaan jenkeissä ja brasiliassa ollut, minne aikaero oli yhtä suuri, niin silloin se oli kuitenkin toiseen suuntaan. Nyt itse ehtii tehdä vaikka mitä (aamu)päivän aikana ennenkuin suomessa ja englannissa edes herätään. Ja itse sitten menee nukkumaan ennenkuin muilla tulee edes ilta. Se välillä rassaa, ettei ihmisten kanssa ikinä oikein löydä aikaa jutella. Ja tietysti se, ettei skype toimi. Eikä whatsapp. Tai netflix, instagram, twitter tai mikään muukaan sosiaalinen media. Tekee oikeasti hyvää ettei jatkuvasti pääse puhelimella nettiin (itse en siis pääse puhelimella yhtään mihinkään) ja oikeasti olen täysin onnellinen että facebook toimii ja sen kautta pääsee laittamaan viestejä, mutta kyllä se välillä ottaa päähän kun yhteistä aikaa ei löydy oikein kenenkään kanssa ja minkään muun kuin facebookin kautta ei saa otettua yhteyttä. Mutta niinkuin sanoin, samaan aikaan tekee tosi hyvää. Voin helposti olla koko päivän ulkona, puhelimesta katson vain kelloa eikä edes tunnu siltä että pitäisi päästä nettiin. Illalla kun kotiutuu niin on ihan kiva käyttää läppäriä.

Mulla on ollut aivan huiput kymmenen päivää täällä. Joka päivä oppii tai huomaa jotain uutta, ja illalla kun käy nukkumaan niin on ollut tosi onnellinen siitä päivästä. Ja täällähän tuo lämpö käy kyllä voimille, joka ilta kun olen pistänyt pääni tyynyyn niin olen samantien nukahtanut. Usein tulisi räplättyä puhelinta tai luettua kirjaa helposti useamman tunnin ajan ennenkuin nukahtaa, mutta täällä hyvä että ehtii saada hyvän asennon niin on jo unessa.

Yks mun tän päivän lempparikuvista

Se on jännä miten aina kun on reissussa niin alkaa suunnittelemaan seuraavia reissuja. Matkakuume vaan kasvaa kun matkustaa. Hetken aikaa kun jaksaisi joitain töitä tehdä että saisi rahaa kasaan niin kyllä varmasti lähden taas kaukomaille.

Lontoo-Helsinki-Lontoo-Helsinki-Shanghai

Terkkuja Kiinan kuumuudesta!

Tosiaan tuossa ennen juhannusta saavuin Suomeen ja kolme viikkoa ehdin siellä pyöriä. Tuli aika hyvin nähtyä ihmisiä ja reissattua sinne sun tänne, jäi tosi hyvä fiilis Suomen keikasta. Kuvia on puhelin täynnä, tahtoisin niitä tänne päivitellä mutta pienten teknisten ongelmien vuoksi en tällä hetkellä saa puhelimesta kuvia ulos. Anyways Suomi oli ihan tosi jees! Kuitenkin siinä kohtaa kun hyppäsin takaisin Lontoon koneeseen niin sai hetken itteään tsempata. Etenkin nyt kun seuraava Suomen loma ei ole vielä tiedossa niin tuntui jotenkin tosi pahalta lähteä, kun ei tiedä koska taas näkee kaikkia. Tahtoisin kovasti tulla talvella kahteen kertaan käymään Suomessa, joulukuun alkupuolella ja sitten esim helmikuussa, mutta kun rahaa ei tällä hetkellä ole niin en ole päässyt lentoja varaamaan. Kuitenkin tarkoituksena olis tulla kahteen kertaan käymään.

Suomessa tietty oli pikkuveljen rippijuhlat <3

Heinäkuun alkupuolella lähdin sitten takaisin Englantiin. Muutin uuteen kämppään (mikä muuten stressas mua tosi paljon ennen Suomeen tuloa, koska silloinhan pakkasin koko omaisuuteni kasaan). Nyt kuitenkin kun saavuin takasin Englantiin niin koko omaisuus odotti kauniisti matkalaukussa (ja repussa ja kahdessa muussa kassissa), siirsin ne vain uuteen osoitteeseen ja uudet seikkailut pääsi alkamaan. Nykyään asun siis ihan Lontoossa, en tietenkään keskustassa vaan sellaisen puolen tunnin junamatkan päässä. Alue kuitenkin kuuluu Lontooseen niin julkisilla on tosi helppo liikkua, junia kulkee vartin välein ja busseja 8 minuutin välein. En enää jaksa edes tarkistaa aikatauluja, kävelen vaan juna-asemalla tai bussipysäkille eikä kauaa tarvitse odotella. Tykkään mun uudesta kämpästä (ja kämppiksestä) aivan suunnattomasti. Sisustettiin yhdessä mun makkaria, käytiin ikeassa kahteen kertaan, ostettiin meille oikein huonekasveja useampi kappale ja asetuin aloilleni. Kun mun huone oli valmis, niin kämppis vaan totes että pitäisköhän tää huone maalata. Ei muuta kun maalikaupoille, kaikki uudet hyllyt pois seiniltä, huone tyhjäksi ja maalaushommiin. Olin siis luvannut maalata tämän itekseni, mutta yllättäen maalausapua ilmestyikin paikalle ja kolmistaan maalailtiin mun huone. Ennen se oli semmonen marjapuuron värinen, nyt väriltään white apple (eli valkonen missä on vihreä vivahdus). Pari yötä nukuin sohvalla että saatiin maalausurakka valmiiksi ja sitten ei muuta kun huonekalujen kantoon. Ite siellä sitten kannoin sängyt ja hyllyt paikoilleen, kun en jaksanut odottaa että kämppis tulee auttamaan. Noh, nyt on kuitenkin uusi kämppä kunnossa!

Ikeareissu nro 1

Kun sain remontit kuntoon niin tajusinkin että pari päivää enää niin olisi Kiinaan lähtö! Viisumin hankkiminen oli yhtä hampaiden kiristystä, kun minulle sanottiin että ihan 50-50 mahdollisuudet että saanko viisumin. Viikko pari siinä meni vähän jännittäessä kun ei yhtään tiennyt pääseekö reissuun vai ei. Onneksi kuitenkin viisumi tuli ja reissuun pääsi. Viisumijuttujen lisäksi en ehtinyt juuri ollenkaan miettimään tätä reissua. Tietty alkuun kun tästä oli puhetta niin tuli mietittyä ja googlailtua ja kuultua muiden reissukuulumisia. Sitten kuitenkin oma elämä ja kiireet iski päälle niin asia vain jäi. Vielä samana päivänä kun Lontoosta lähdin Shanghaita kohti oli sellainen tunne että enhän minä ole mihinkään menossa, ihan vaan koska sitä ei ollut ehtinyt miettiä tarpeeksi.

Lensin sitten Lontoosta Helsinkiin, Helsingissä oli sellainen 17 tunnin vaihto (onneksi oli maailman paras seura ja majapaikka Kalliossa <3) ja sieltä sitten matka jatkui kohti Shanghaita. Lento Helsingistä kesti sen 9 tuntia ja lensi yön yli, mutta enpä minä saanut siinä koneessa nukuttua kuin puoli tuntia. Laskeuduin Shanghain Pudongin lentokentälle ja kaikki lentokenttätarkastukset meni paremmin ja nopeammin kun ajattelin. Laukkua sai hetken venailla ja sitten pääsinkin kentän viileydestä Shanghain kuumuuteen. Sanna tuli minut kentältä hakemaan ja kaoottisen liikenteen seassa ajeltiin tähän "kotiin". Ensimmäiset pari päivää tuli oltua Sannan ja Pekan seurassa, kunnes maanantaiaamuna he suuntasivat kohti Suomea ja jättivät minut tänne oman onneni nojaan. (Kyllähän minulle sellainen opastus annettiin että eipä tässä mitään hätää minkään suhteen ole :) ).

Teknologia vähän kiukuttelee, tällä hetkellä en pääse skypeen enkä whatsappiin, että jos haluaa ottaa yhteyttä niin facebook-viestit tulee kyllä perille. Kuvia on jo ensimmäisen viikon (!!) aikana otettu hurjasti, jonkun verran olen jo facebookkiin niitä päivitellyt. Puhelin ei siis suostu siirtämään tietokoneelle kuvia, niin ne jää nyt sinne odottamaan että viimeistään sitten kun täältä kotiudun niin päivittelen niitä.

Ehkä mun lempparikuva tähän mennessä

Tähän loppuun vielä voisin laittaa tämmöisen linkin mihin törmäsin eilen. 24 things only people who live far from their parents understand:  http://www.buzzfeed.com/alexalvarez/miss-you?bffb&utm_term=4ldqpgp#.gmAAEelV1