S niinkuin Shanghai

Pari päivää sitten havahduin taas ajankuluun, kun tajusin että tasan kuukausi niin olen taas suomessa. En pysty selittämään, kuinka paljon kaipaan saunaa, karjalanpiirakoita, metsää, järvessä uimista, sitä ettei jatkuvasti tarvitse olla vääntämässä small talkia, tähtitaivaan tuijottamista ja jopa nakkikeittoa. Pari hassua viikkoa enää niin olen taas siellä! Samaan aikaan surettaa aivan tajuttomasti. En oo ikinä tykänny siitä kun asiat loppuu, ja nyt kun on tässä oppinut olemaan niin tuntuu tosi oudolta lähteä. Älkää käsittäkö väärin, todellakin odotan kuin kuuta nousevaa ettei mun arkipäivä koostu enään vaippojen vaihdosta, mutta samaan aikaan se on tosi haikeeta. No, onneksi olen treenannut tuota lentokoneessa vollottamista sen verran että saan itteni kasattua siihen mennessä kun helsinki-vantaalle laskeudun!

Tosiaan suomessa lomailen sen kolmisen viikkoa, minkä jälkeen pyyhkäisen takaisin englantiin. Muutama viikko tulee englanninmaalla oleiltua kun pistän taas passin ja hammasharjan reppuun ja hyppään lentokoneeseen. Lähden viideksi viikoksi ihmettelemään Shanghain vilinää. Tämä koko reissu tuli itsellenikin vähän puun takaa, ja sen takia olenkin siitä niin innoissani. Etenkin tuollaisia kaukomaan reissuja tulee helposti suunniteltua pidempään, mutta tämä tuli itsellekin tietoon vasta pari viikkoa sitten. Shanghaissa minua odottaa pieni Chili-koira, kenen luokse menen majailemaan.

Chili

Chilin äiti ja isi lähtee itse Suomeen lomailemaan, ja minä jään pitämään koiralle seuraa ja talon seiniä pystyssä. Jään siis Shanghain vilinään itsekseni, ajattelin pakata mukaan muutaman kirjan, aurinkorasvaa ja lenkkarit, ja olla ihan lomalla. Tiedän, monen korvaan saattaa kuulostaa hassulta, että lennän toiselle puolelle maailmaa koiravahdiksi, mutta minun mielestäni tämä on aivan täydellistä. Kun tuo oikea elämä, asunnon löytäminen ja töiden etsiminen vähän ahdistaa, niin tälläinen viiden viikon irtiotto tuntuu taivaalliselta. Välillä tuntuu, että kaikki omanikäiset kaverit tekee ns järkeviä ratkaisuja elämässään, ovat töissä ja asuvat kivoissa kämpissä ja miettii parisuhdelomia ja vauvoja. Itse lähden viideksi viikoksi toiselle puolelle palloa ihan vaan kun en tiedä mitä muutakaan tekisin. Tosian koko elokuu menee siellä, ja syyskuun alkupuolella lennän takaisin Englantiin. Sitten yritän hetkellisesti elää oikeaa elämää, tehdä töitä ja asua itsekseni. Saa nähdä minkä aikaa sitä jaksaa kunnes taas lähtee seuraavaan reissuun. Ja ei, en tiedä milloin olen tulossa takaisin suomeen. Sitten kun siltä tuntuu. Katsotaan nyt mihin elämä heittelee.

Lennot varasin Shanghaihin tuossa pari päivää sitten. Perjantaina olen menossa suomen suurlähetystöön selvittelemään passiasioita, ja kun uusi passi on kourassa niin haen kiinaan viisumia. Vähän on perhosia mahanpohjalla. Vaikka on tullut jonkunverran reissattua, niin en ole ikinä ollut tuolla idässä päin. Aasia tulee olemaa aivan uusi kokemus, ja etenkin noinkin suuri kaupunki. Mikäli googleen on uskominen niin Shaghaissa asuu se 14 miljoonaa ihmistä, aikaero tänne englantiin on 7 tuntia (suomeen siis 5) ja siihen se minun käytännön tietämys loppuukin. Jännää!

Keltainen toukokuu

Hei vaan! Pitkästä aikaa!

On taas kiireitä pidellyt, viime aikoina on sattunut ja tapahtunut paljon. Viime viikko oli yhtä hulabaloota, melkeinpä joka päivällä sattui jonkun synttärit, ja koko viikko meni vähän juhliessa. Mm. meiän pikku-natelle tuli ensimmäinen vuosi täyteen ja juhlat oli lauantaina. Edellisenä viikonloppuna käytettiin isolla porukalla kaksi päivää naten mummolan takapihan kunnostamiseen. Takapiha oli toiminut lähinnä kaatopaikkana, me roudattiin kaikki roju pois, kitkettiin rikkaruohot, pistettiin uusia kukkia kasvamaan ynnä muuta. Kahden päivän uurastuksen jälkeen piha näyttikin jo paremmalta, ja vietimme siellä naten juhlia. Paikalle oli kutsuttu sukulaiset ja kaverit, pihalla oli grilli tulilla koko päivän ja ruoka ei tosiaan loppunut kesken. Oli tosi kiva viettää päivä tuttujen kanssa ihan vaan hengaillen! Siinä sivussa nate sai synttärilahjansa (minulta pieni sisätiloihin sopiva pallomeri, mikä oli tosiaan naten lemppari), syötiin kakkua ja laulettiin ja leikittiin. Oli hyvät ekat synttärit! Jotenkin unohtui ottaa juhlista kuvia, harmi sinänsä..

Viikot naten kanssa alkaa käymään vähiin, ja nyt kun nate on jo isompi ja meillä on aika hyvä päivärytmi, niin tuntuu että viikot menee vielä nopeampaan! Nyt kun kelit alkaa olla kohillaan, tänäänkin +24 lämmitä, niin tulee melko helposti vietettyä kaikki päivät ulkona. Eilen illasta katselinkin että on jo alkanut väriä tarttumaan ihoon, en nyt sanoisi että olen ruskettunut mutta kyllä se aurinko alkaa jo iholla näkyä!

Olen viime aikoina tutustunut paikallisiin aupaireihin. En nyt koe että tämä on minulle mitenkään maata mullistava asia, mutta ihan kiva nähdä muita ihmisiä ketkä on ns samassa elämäntilanteessa kuin minä. Tossa ihan mun nurkilla, vähän hienommalla asuinalueella on ainakin 4 aupairia, keiden kanssa ollaan pari kertaa treffattu. Ihan mukavia tyttöjä, mutta jos ihan rehellisiä ollaan niin en ole niistä tekemässä minun uusia parhaita kavereita. Niillä tuntuu olevan tosi tiivis aupair-fiilis, he eivät oikein tunne paikallisia ihmisiä ja viettävät aikaa aina tällä samalla ryhmällä. Itsellä on niin paljon paikallisia tuttuja ja ystäviä, niin välillä tuntuu vähän hassulta viettää iltapäivää 19-vuotiaiden saksalaisten mimmien kanssa, ketkä viettävät "elämänsä vuotta" ollen englannissa. Jotenkin en oikein sovi siihen joukkoon, ja olenkin omilla kiireilläni selitellyt miksi en aina osallistu kaikkiin heidän aktiviteetteihin. Etenkin kun oma elämä on tällä hetkellä niin kiireistä, niin ei oikeen jaksa heidän kanssaan kulkea tekemässä samoja turistijuttuja, mitkä olen itse jo vuosia sitten kokenut. No mutta, ihan mukavia tyttöjä ne on, yritän käydä heidän kanssaan edes kerran viikossa kahvilla.

Ensi viikolla onkin jo yhdet häät, minne minut on kutsuttu. Olen tosiaan käynyt englannissa jo kaksissa häissä, mutta aina on kiva päästä etenkin ulkomailla näkemään häämeininkejä! En millään malttaisi odottaa! Yritän sieltä sitten ottaa kuvia, niin on joitain juhlakuvia näyttää. Minulla edelleen puhelimen muisti koostuu pelkästään naten kuvista. Eilen jouduin poistamaan turhia kuvia, kun muisti oli täynnä, ja tosiaan sinne puhelimeen jäi naten naama pariin sataan kertaan. Päivittelen tänne taas jossain vaiheessa mille tuo pieni nykyään näyttää!

Mulla on ollut tässä viime aikoina vähän perhosia vatsassa tän kesän suhteen. Mulla on meinaan aika huiput kesä(loma) suunnitelmat, mutta kerron niistä toiste! Sen verran voin sanoa että tarkoituksena olis lähteä vähän kaukomaille ja vielä sille puolelle palloa missä en ole vielä käynyt. Jännää!